KOOTUT KERTOMUKSET

Roosa Niskanen ”Kootut kertomukset” on Roosa Niskasen ääniesseesarjan toinen osa. Niskanen pohtii kuvitteellisia rooleja, joita uskoo, toistaa ja elää todeksi. Entä jos kaikkitietävän kertojankin uskaltaisi kyseenalaistaa? Tekstin voi lukea tai kuunnella. Lainaan sanoja ja kerään niitä talteen taas palautettaviksi. Aakkosittain vanhoja, viisaita viestejä. Kokemuksia koottuna kauniiksi riveiksi. Alku ja loppu odottamassa lukijaansa.  Siellä jokaisella nimellä […]

MIKSI KEIJUT KATOSIVAT?

Roosa Niskanen ”Miksi keijut katosivat?” aloittaa Roosa Niskasen kolmiosaisen ääniesseesarjan. Sarjan ensimmäinen osa käsittelee katoavaa lapsuutta. Leikkien maailma särkyy kaverin huomautukseen, eihän tässä iässä enää leikitä. Samalla katoavat keijut, joita oli ennen kaikkialla. Yhä Niskanen etsii keijujaan takaisin. Tekstin voi lukea tai kuunnella. Tanssin unieni kanssa tyhjällä teatterilavalla, koska en olisi uskaltanut yksin. Kysyin kysymyksiä, […]

Unelmahuolia ja onnittelulauluja

Jesse Ryynänen Unelma on latautunut sana. Se voi olla samaan aikaan vaahtokarkkimaista “höttöä” ja jotain, mihin kenties haluat tulenpalavasti silti uskoa. Miten unelmointi asettuu aikaamme, jossa aseilla ja ydinkärjillä hallitaan pelolla, ympäristömme on kriisissä mannerjäätiköitä myöten ja ruutuihin lukittuneet katseemme ovat tehneet meistä välinpitämättömämpiä toistemme kohtaamiselle suurkaupungistuvissa yhdyskunnissamme? Maailma ympärillämme kuumenee saasteista, sodat vyöryvät väkivalloin […]

Utopia asuu todellisen ja mahdottoman rajamailla

Alina Viranto Utopiat, politiikka ja taide hivelevät kaikki jotain samaa, nimittäin rajoja. Mahdollisen, toden, kuvitelman, menneen, nykyisyyden ja tulevan rajoja. Utopiat sanoittavat sekä päiväunia että arkirealismia. Minun utopiani ovat hattaralla vuorattua vastarintaa. Utopia tarkoittaa onnellista paikkaa, jota ei ole olemassa tai joka on mahdoton.1 Utopiat eivät ole pelkästään nykyhetken kriittistä realismia tai hedonistista, vaaleanpunaista päiväunta. […]

Unessa ja hämärässä

Alina Viranto En ajattele olevani ainoa, joka rakastaa auringonlaskuja, mutta suhteeni valon vaihteluun on jollain tapaa minua määrittelevä. Vuorokauden ja vuodenkierron mukaan vaihtuvat valon erilaiset värit ja asteet vaikuttavat minuun niin voimallisesti, etten pysty kyseenalaistamaan luontoon kuulumistani. Valo ei vaikuta vain uneen, vaan koko eloon. Toukokuussa olen paljon kotia etelämpänä ja katselen vaaleanpunaista, sinertyvää kaupunkia, […]

Kapitalistista kuolemapolitiikkaa

Samu Kuoppa Rasismi ja rodun kategorian luominen ovat olleet viimeisten vuosisatojen ajan näytelleet keskeistä roolia länsimaiden historiallisessa kehityksessä. Länsimaiden rikkaus on rakennettu hyväksikäytettyjen ja orjuutettujen kehojen voimin. Tämä riisto on historiallisesti oikeutettu fiktiivisellä rodun kategorialla, jonka kautta muut ihmiset on voitu irrottaa (valkoisen) ihmisen kategoriasta. Ihmisyydestä mielivaltaisesti irrotettu orjatyövoimaresurssi on raatanut ja luonut voittoja eurooppalaisille […]

Mitä jos vain olisin?

Emma Kuittinen Muistatteko ne lapsuuden tyhjät hetket? Sellaiset, jolloin oli niin tylsää, että tuntui kuin kuolisi tylsyyteen.   Ne olivat hetkiä, jolloin katseli pölyhiukkasia, ihmetteli niitä auringonvalossa, kuinka ne leijuivat päämäärättömästi. Seurasi niitä niin kauan, että melkein kuvitteli leijuvansa itsekin. Kunnes joku keskeytti, äiti pyysi syömään tai nukkumaan. Tai sitten sai idean, ryhtyi leikkimään, piirtämään, luomaan. […]

Luokka ei ole trendikästä – vaan todellista

Emma Kuittinen “Luokkatietoisuuden esiintuominen on trendikästä, ja moni jopa unelmoinee espoolaisuuden sijaan työväenluokkaisesta taustasta,” kirjoittaa Arttu Seppänen (syystä) lievästi kohua aiheuttaneessa kirja-arvostelussaan Mukakohteliaat kommentit ovat rakenteellista rasismia, näyttää yksinhuoltajaäidistä kertova romaani (HS 3.12.2022), jossa hän käsittelee Fiona Elonen romaania Tulit luokseni kutsumatta (Otava 2022).   Joskus iltaisin me saamme isältä luvan valvoa vähän pidempään, jotta ehdimme […]

Kuvittelen, siis olen

Roosa Niskanen Kuuntelin hiljattain Jack Garrattin Surprise Yourself -kappaletta. Soitin kappaleen kerran jos toisenkin, mutta huomasin jatkuvasti pysähtyväni samojen sanojen äärelle. Brittiläinen artisti laulaa draw something that can’t be found. Luo jotain uutta. Tee näkyväksi jotain, mitä ei vielä ole olemassa.  Mutta haluaisit ehkä olevan. Pidän ajatuksesta. Kuvitteleminen on mielikuvien luomista ja niillä leikkimistä. Sitä, […]

Mitä on tehtävä aivoillemme?

Samu Kuoppa Miten ymmärrämme aivomme – miten ne toimivat? Perinteinen käsitys aivoista jäykkänä, geneettisesti ohjelmoituna organisaationa vailla kykyä improvisointiin tai taipuisuuteen on synnyttänyt lukuisia käskyyn ja hallintaan liittyviä oireellisia metaforia: käskyjä ylhäältä alas lähettävä komentokeskus, puhelinkeskus, tietokone…Olisiko aika heittää nämä käsitykset romukoppaan? Aivot ovat teos, mutta emme tiedä sitä. Näillä sanoilla alkaa Catherine Malaboun aivonystyröitä […]